Aika pitkälti menee taas tuleva yö valvoessa, niin kuin aina, kun tiedän, että saan johkin aikaan yöstä mennä hakemaan ukon kotiin. Tulee meinaten työmatkalta ja kun ajaa "isoa" autoa, niin jättää sen aina tuonne vajaan 20 km päähän parkkiin kärryineen, kun ei oikein naapurit taitaisi tykätä, kun tuohon rivitalon pihaan sen ajaisi...eikä kyl siihen taitas mahtuakkaan, heh.
Joten se menee sit huominen päivä pääasiassa nukkuessa, kun toinen on reissusta väsynyt ja mun pasmat menee sekaisin tuon katkonaisen ens yön kanssa. Ja tiistai on taas sitä ukon lähtöhulinaa, kun uutta reissua jo silloin pukkaa päälle.Sukulaiset ja ystävät ei yhtään tajua tätä meen perheen rytmiä, kun suunnasta jos toisesta tulee aina narinaa, kun ei pahemmin poikkeilla,mut mä oon aatellu sen niin, et nariskoon pahukset, jos eivät sitä tajua, et kun toinen tulee parin viikonkin reisulta kotiin ja useimmiten vaan vuorokaudex tai kahdex, niin eihän me nyt sitä aikaa kyläilemällä vietetä,kun totta hemmetissä sitä tekee mieli ihan kahestaan olla silloin kun siihen on mahdollisuus, kun tietää, että taas tulee viikko pari kun toinen ei ole kotona. No, täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että tosi nahkeita kyläilijöitä ollaan me kyllä silloinkin, kun hän on vastaavasti parikin viikkoa kotosalla. So what, tää on meitin elämää.
Sitä saa alkavalla viikolla meikä vähän jännätäkkin, kun päättyy haku parista työpaikasta, joita oon hakenu. Etukäteen jo muksuillekkin sanoin , kun viimeksi kumpikin poikkesivat, et jos noista hakemistani jompi kumpi natsaa, sellaset pippalot pistän pystyyn että wau ! Fiksu ja filmaattinen ihminen tietysti sanoo, et työpaikkaa tarvii hakea sen innostavuuden, kiinnostavuuden ym takia, mut joo..tietysti nein kuuluu olla mielessä, mut kyllä mua eniten inspiroi hyvä palkka ja se nois kummassakin ois kyl huomattavasti parempi, kuin se mihin oon tottunut. Mut pessimisti ku pikkasen näis asiois oon, en jaksa kamalasti uskoa mahdollisuuksiini, mut toivos o hyvä elää, sano lapamato.
